Kuinka tulla toimeen itsensä kanssa? Kuinka opit? Oletko koskaan seurannut itseäsi oppijana? Kuinka hyvin tunnet itsesi ja tapasi? Kenen vaikutukselle oletkaan altis? Sillä mietin yksin olemista ja yhdessä oloa ja niiden eri muotoja.
Yksinolossa haluaa hallita itse omaa muutostaan, pysytään muuten samana paitsi alueella jota tahtoo kehittää. Tälläinen tyyli antaa ihmisen keskittyä siihen mitä tekee, vain silloin kun hän itse ymmärtää kehittävänsä itseitseään ja osaa ohjata itseään haasteisiin, jotka kehittävät häntä? Muuten hän vain puolustaa sitä millainen hän haluaa olla muuttumattomana ja yrittää hidastaa muutosta itsessään ja mahdollisesti myös toisissa.
Yhdessä olo on hallitsemattomaan muutokseen antautumista, ihmisistä nauttimista sellaisina kuin he ovat: Toisinaan aivan ihania ja toisinaan ärsyttäviä? Onko ärsyttävyys oman hallinnan rajakohdan ärsytystä? Kuinka toisen erilainen puhetyyli esimerkiksi voi olla hyvin uuvuttavaa kuunnella, koska siihen ei ole tottunut. Miksi et pidä josta kusta ihmisestä, mitä aisteja vastaan hän sotii siis omat ajatuksesi sotivat sinua vastaan? Minkä ajatuksen/ajatuksien et anna itse tulla hyväksytyiksi? Etkö pidä siitä että toiset ovat esim. Nuhjuisen näköisiä, koska toivot kaiken olevan siistiä ja siis rajoitat itseäsi vain hallitsemaan siisteyden. Mitä nuhjuinen ajattelee ettei halua olla siisti, koska ei tahdo opetella siisteyteen tarvittavia taitoja tai kehittyä niissä.
Monesti olen miettinyt minkä arvoinen olen? Voinko koskaan olla arvokas, jos en koskaan tiedä miltä arvottomuus tuntuu? Voinko olla kaunis, jos en tiedä miltä rumuus tuntuu? Voinko olla hurja ellen tiedä mitä tyyneys on? Parempi on kysyä mielestäni kuinka pystyn ja osaan sovittaa itseni tiettyyn tilanteeseen. Monesti olen huomannut odottavani omaa vuoroa mennä kun kärkkäämmät lähtijät ovat menneet ensin ja itse olen tyytynyt odottelemaan. Antanut muiden mennä ja itse lähtenyt perään. Olen toisinaan kumminkin se ensimmäinen, joka antautuu epävarmuudelle ja tekee ensin.
Minun on ymmärrettävä kuinka tulen valinneeksi juuri sen tavan toimia niinkuin toimin, sillä kun en ymmärrä millaisissa tilanteissa valitsen kuinka valitsen niin miten voisin vaihtaa tapaani suhtautua asiaan? Siispä tarkkailen omia tapojani suhtautua asioihin, vaikuttamatta niihin, vain tarkkaillen. Sillä tahdon nähdä oman spontaanin reaktion ja jälkiviisaana on helppo antaa uusia variaatioita. Tarkkailen itseäni maailmassa.
Ellen jaksa tarkkailla itseäni tarkkailen sujuvasti toisia. Vetäydyn itseeni ja katselen maailmaa itsestäni käsin. Mikä vaikutus noilla kahdella katsonta kannan vaihtelulla onkaan? Kun tarkkailen maailmaa. Katselen toisten ihmisten tapaa toimia maailmassa ja monet kerrat olen oppinut paljon asioita toisilta.
Ja ellei ihmistä altista toisten ihmisten vaikutukselle, häneltä jää paljon kokematta, mutta tulemme taas tilanteeseen jossa on valittava itse. Kuinka paljon altistusta yksin oloon ja yhdessä oloon kukakin tahtoo ja sen päättää itsekukin kohdallaan halusipa sitä tai ei. Ja ellei tätä päätä itse leijailee toisten päätösten mukana.
Kuinka paljon onkaan päätöksiä joista en tiedä vielä mitään mitä on päätettävä!
Kuinka monta opittavaa asiaa? Joihin saa tutustua itse tai toisten välityksellä?
Mitä tahdot oppia ja kuinka oppisit sen parhaiten? Millaiselle oppimiselle oletkaan valmis altistumaan? Oletko itse opettajasi vai opettavatko toiset sinua? Mitä olet valmis kokemaan? Mitä olet valmis tuntemaan? Ja mitten tuo tunteen tunteminen sinua opettaa?
Yhdessä olossa pitää oppia kokemaan hallinnan epävarmuus, toisten sanat ja kommentit, yhteinen kommunikointi yksilöiden välillä. Sillä opimme myös toisten tapoja samaan tapaan kuin omiamme. Yksinolossa omat ajatukset ja ajatusten käsittely, sekä toisten sanat jotka vaikuttavat omaan toimintaan, ne sanat jotka pyörivät mielessä. mielen tyhjentyminen ja olemisesta nauttiminen.
'' Älykäs tuntee toiset, viisas tuntee itsensä'' sanoisin että molemmat kannattaa!!
MISTÄ SINÄ OPISKELET MAAILMAA? ITSESTÄSI VAI TOISISTA?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti