Miksi et kirjoittaisi blogia silloin kun livebändi soittaa auringon lipuessa taivaan rantaan, kun ääni kaikuu veden päällä joka suuntaan. Istuisitko sillan penkillä tuntemassa jokaisen kävelijän askelten vavahdukset ja näkemässä kävelijöiden koko olemuksen lipumassa ohitsesi erilaisin tyylein.
Hymyilisitkö sinä ollessasi iloinen ja nauttisit hetkestä jota ei voi pistää purkkiin.
Sillä mikään taltiointi ei toista kokemustasi samanlaisena kuin sinä sen tunnet ja koet.
Nuo asiat tuli tänään tehtyä käytyäni katsomassa mamma mia 2 leffan jota suosittelen kaikille heille joita ensimmäinen elokuva ilahdutti.
Jäinpä sitten kuuntelemaan Suvi Teräsniskan laulua sillalle, kirjoittamaan blogia ja hymyilemään onnellisena askelten vavahtelun tuntien.
Ilma on jo hieman vilakan oloinen uskokaa pois vaikka olemmekin keskellä pitkää helle kesää, niin kyllä koen ihollani viileän pinnan, joka tuntuu tervetulleelta jälleen hikisen päivän jälkeen.
Muistan istuneeni samalla tavoin ehkä kolme tai neljä vuotta sitten tässä sillalla, jolloin puhelimen ja blogikirjoituksen sijaan seuranani oli vaalea kantinen muistivihko.
Kynä kulki kertoillen talojen katoista, puiden lehvistä, kukka istutuksista, muistoista ja piirtyi kuvin ja sanoin paperille.
Tälläisiä tänä vuonna
Pääskyt kirskuvat vielä kaarrellen kaupungin yllä
Laulu kantaa kauas
Pilvien rippeet haihtuvat ja katoavat
Päivän lämpö haipuu pois
ja huokuu talojen kyljistä
Puinen silta resonoi askelten ääniä kehoon
Joka paikoillaan kuuntelee.
Lopulta askeleet kuljettavat
takaisin kotiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti