Kesän illat

Miksi et kirjoittaisi blogia silloin kun livebändi soittaa auringon lipuessa taivaan rantaan, kun ääni kaikuu veden päällä joka suuntaan.  Istuisitko sillan penkillä tuntemassa jokaisen kävelijän askelten vavahdukset ja näkemässä kävelijöiden koko olemuksen lipumassa ohitsesi erilaisin tyylein.
Hymyilisitkö sinä ollessasi iloinen ja nauttisit hetkestä jota ei voi pistää purkkiin.
Sillä mikään taltiointi ei toista kokemustasi samanlaisena kuin sinä sen tunnet ja koet.

Nuo asiat tuli tänään tehtyä käytyäni katsomassa mamma mia 2 leffan jota suosittelen kaikille heille joita ensimmäinen elokuva ilahdutti.

Jäinpä sitten kuuntelemaan Suvi Teräsniskan laulua sillalle, kirjoittamaan blogia ja hymyilemään onnellisena askelten vavahtelun tuntien. 

Ilma on jo hieman vilakan oloinen uskokaa pois vaikka olemmekin keskellä pitkää helle kesää, niin kyllä koen ihollani viileän pinnan, joka tuntuu tervetulleelta jälleen hikisen päivän jälkeen.

Muistan istuneeni samalla tavoin ehkä kolme tai neljä vuotta sitten tässä sillalla, jolloin puhelimen ja blogikirjoituksen sijaan seuranani oli vaalea kantinen muistivihko. 

Kynä kulki kertoillen talojen katoista, puiden lehvistä, kukka istutuksista, muistoista ja piirtyi kuvin ja sanoin paperille.

Tälläisiä tänä vuonna

Pääskyt kirskuvat vielä kaarrellen kaupungin yllä

Laulu kantaa kauas

Pilvien rippeet haihtuvat  ja katoavat

Päivän lämpö haipuu pois 

ja huokuu talojen kyljistä

Puinen silta resonoi askelten ääniä kehoon

Joka paikoillaan kuuntelee.

Lopulta askeleet kuljettavat

takaisin kotiin

Kukkia

Runo: Matkalla

Matkalla pilvilinnojen pinnoilla ja vehreiden peltojen yllä kasteen koskettaessa varpaan päitä. 

Tuuli kuljettaa henkäyksen voimalla koivujen lehviä kosketellen. 

Heitän kärrynpyöriä tienpientareiden kukista.

 Viistän sormillani hiljaisen järven tyyntäkin tyynempää pintaa.

Tanssin tuolla hopeasilkillä muutaman askeleen takaperin ja 

Kymmenen etuperin kuin kilpaluistelija. 

Nilkkoihini sirottuu viimeauringon säteet, päivän viimeinen henkäys.

Kun istun kivellä, keskellä järveä.

Aniliinin kuolevat säteet, jotka syövät maailmaa alleen.

Minä kuljen eteenpäin,

seuraavien hetkien jo jäädessä taas jälkeen, löydän jälleen uuden ja uuden hetken

ja olen matkalla.

Hunajaista 2

Eilen illalla päätyi Puh yllättäin hunaja purkin luo. Minulla, kun ei ollut aijemmin Puh lelua ja sellainen tuli yllättäin vastaan. Ja tänään uskaltauduin myös uimaankin ja käytin edellisen purkin jämät hunaja vetenä pois kun ei ole ollut nälkä niin energiaa sai sitten hunajan muodossa.

Tänään olin jo ihan tosissani uimaan menossa, kun eilen tuumailin vasta että voisi mennä. Kylmältä se tuntui edelleen omasta mielestä, naurettu sitä että olen vaihtolämpöinen ja uinnin jälkeen keho tuntuu kylmän hohkavalta kun kämpän pinnat hohki kuumaa. Joten mikäs tässä taas lämmitellessä.

Aamulla leikin auringon valolla ja katselin omia verisuonia ja muistan kun leikittiin penskoina taskulampuilla juuri tätä samaa suonien tutkimista.

On jotenkin hurjaa että valon avulla pystyy näkemään itsensä sisään. Ihon alle. Ja itse ihon. Pimeässä huoneessa näkee parhaiten.

Ettei kuumuus tunnu liian kuumalta piti pelleillä sinisen valon kanssa

Winter is coming!

Hunajaista

Hunajaista ja makeaa

värien loistoa, pehmeää tunnelmaa
Iloa

Naurua, hymyä
kevyitä askeleita.

Hetkessä eloa ja lempeää
hyvän oloista hyväksyntää

Niistä kaunis kesäpäivä koostuu!

Tulipa ostettua tuollainen kiva pikkupurkki hunajaa. Edellinen hunaja alkoikin olla taputeltu joten uudelle oli käyttöä.

Minulle tulee hunajasta mieleen Nalle Puh ja oli kunnon kumpupilvikeli joten kyllä tuli katseltua mitä hahmoja voisi taivaalla leijailla.

Enkä ole vielä sanonut että hellekelithän ne tuli, nyt jo harkitsen uimaan menoa järveen. Nimimerkki edelleen kahden talven turkeissa. Paitsi jalkateristä ja kämmenistä.

Ulkona auringonpaisteessa huitelee mittari jo yli neljänkympin, sisällä 32 ja edesautoin lämmönnousua paistamalla vohveleita ja ulkona lupailtu +28 on luultavasti totta.

Mikä kesä soi radiossa!

Runo: Kuiskaus

Kuiskaus

Kuiskaus sateen pisarassa

Ääni, kun ne kertyvät yhteen.

Kuiskaus hetki elämästä

Koko elämäsi ääni

Sinun äänesi.

Kuiskaus 

aamun nouseva valo

ja piiloon karkaavat varjot

Kuiskaus

askelista nouseva tomu 

ja hiekkatien mutkat

Kuiskaus

Veden tyyni pinta

ja soljuva vesi.

Kuiskaus 

pieni hetki hiljaisuudessa, 

joka lopulta muuttuu

Sanoiksi

Elämäksi

Ääneksi

Liikkeeksi

Pääsky

Kylmää teetä kiitos

Tämän kuun innostuksena tulikin teenjuonti kylmänä. Kesän lämpöisellä säällä ei ihmeemmin innosta kuumatee, joten satuin innostumaan, että millaista teestä tulee kun sen kylmä uuttaa. Itse olen huomannut että yhteen kannulliseen riittää vallan mainiosti yksipussi, maustamaan veden. Ja sitten pääsikin lapaset irti alehyllyllä ja vihreää teetä lähti useaa makua

Se että näin saa helposti mukavan makuista kylmää kesäjuomaa! Olen iloinen, sillä en itse muista juoda tarpeeksi vettä, mutta nyt on kitattu ihan kittaamalla!

Ja se että makuja tulikin niin monta ostettua onkin vaan hyvä juttu koska nyt pystyy vaihtamaan makua hyvin!

Tämä irtotee olikin oikein ihanan makuista ja väristä! Kuumana en ole maistanut vielä. Ajatus oli että testaan tästä ensin kylmäuutteen ja sitten kuumalla vedellä kuuman teen 2.uutoksena. joten tässä on vielä testattavaa.

Makuvesiä näin? 

Itse olen sitä mieltä että maut tulevat näinkin aivan loistavasti esiin ja ehkä eri tavallakin, kun kuumassa.

Pidän siitä että nämä ovat raikkaita ja hyvän makuista kesäjuomaa, kofeiinitonta suurinosa!

Ehkä lähden vielä ostamaan sitruunaa ja limeä että saan viipaleita mukin reunaan!

Oikein hyviä kesäjuomia!

Auringonlasku