Miksi kirjoittaa paskasta asenteesta? Käsitelläkseni omaani ja ehkä ymmärtääkseni sitä....
Huomaan toisinaan, että kun ärsyttää ettei toisten asiat voisi paskan vertaa kiinnostaa. Ja tuo ärsytys lähtee tyhmistä kysymyksistä tai turhista kysymyksistä, joihin vastaamiseen pitäisi käyttää aikaa. Tiedän kysymyksistä pääsisi vaivattomasti vastaamalla eroon. Mutta ärsytys ja turhautuminen, iskevät taistele moodin päälle, niin silloin suusta lähtee niitä kovempia voimasanoja. Halu loukata kysyjää ettei enää kyselisi.
Mietin mistä ärsytys tulee, onko kyseessä se ettei tiedä kysymykseen vastausta? Eikä keksi nokkelaa vastausta vai onko kyseessä, nälän aiheuttama hangry tila, vai väsymyksen aiheuttama mukavuuden halu ruveta levolle. Vai kivun aiheuttama olotila, jossa fyysinen olotila, ei kestä enää henkistä rasitusta.
Koetko kysymyksen loukkaavaksi? Eihän muuten hlö.kohtaista tilaa olisi rikottu, eikä olisi syytä taistella. Vai onko kyseessä itsensä johtamiseen tai johtajana olemiseen liittyvä konflikti? Ajatus siitä kumpi tai kuka määrää, minun ajankäytöstäni tai mihin pitää mennä, mitä tehdä.
Onko kyseessä ärsytyksen aiheuttajaksi siis kysymysmuoto, vai käsky?
Olen nimittäin tässä alkuvuoden aikana tarkkaillut itseäni, ja saanut itseni kiinni ärsytyksestä ennenkuin olen sanonut mitään tyhmää. Miksikö?
Koska tahdon itse ymmärtää ärsytyksen syntymistä. Ja tilanteita, jotka ärsyttävät minua... Koska se antaa minulle ymmärrystä, vastata rauhallisemmin, ilman ragea ja ehkä myös rakentavaa palautetta antaen.
Mitä paska käytös oikeastaan on? Ei oteta huomioon, ollaan töykeitä ja kiroillaan, loukataan toisia... Torjumista, välttelyä.
Miksi on oltava toisinaan äreä? Ei meistä kukaan ole pyhimys, jolla olisi virtaa auttaa kaikkia. Teini ikäiset hakevat rajojaan juuri tuolla hieman töykeällä käytöksellä. Antaakseen aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen. On oltava äreä, jotta saisi aikaa hoitaa omat asiat, jotta voi auttaa muita.. on oltava toisinaan äreä, jotta pitää oman tilansa, eikä tule tallotuksi. Äreys on hetkellistä kuin murahdus, siitä että minullakin on hampaat ja osaan purra.
Perheessä jokainen huomaa toisinaan toisen asenteen olevan täyttä kakkaa, sanotaan näin että kaikista lähimmät osaa parhaiten ärsyttää tarvittaessa ja ihan muutenkin vain. He ovat juuri ne, jotka palauttaa sinut maanpinnalle ja sanoo sinun olevan ihminen. Sillä ikinä emme voi tietää, mikä toisella on mielensä päällä painamassa. Ärtymys vetää vakavaksi? Vakavuutta ja sisäänpäin kääntymistä? Ajatuksissa elämistä ja niiden pyörittelyä?
Älä häiritse viesti, minun pitää ajatella?
Jatkuvan paskan asenteen takia, kannattaa jo hieman kysellä mikä on ongelmana? Ja tehdä asialle jotain. Muttei tälläisen tavan tallaajankaan olisi pahitteeksi toisinaan tarkkailla mikä se ärsytyskynnystä laskee ja katsoa itseä peilistä ja sanoa ettei kaikkea tarvitse ottaa niin paskan vakavasti, vaan huumorilla, niin kaikki lutviutuu paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti