tiistai 11. helmikuuta 2020

tuulessa



Näin sinun kuiskaavan tuuleen talven pimeydessä,
eikä kukaan kuullut mitä sanoit
mutta sanat kaikuvat edelleen
tuulen kulkiessa jokaisen luo
vaikket ole enää täällä
sanasi siltikin suot

karkasivat päivät,
kuluivat vuodet painollaan,
eikä kukaan nähnyt mihin sydämesi piilotit
ja rakkautta jokaisessa esineessä jonka valmistit
rakkautta jokaisessa ateriassa jonka valmistit
silti kukaan ei tiennyt ketä niin rakastit

kipua jokaisella askeleella, katosit varjoihin vain
haalenit auringonpolttamana, kalpenit vaaleaksi kuin luu
haurastuit, säryit, rikkoonnuit, tomuna tuuleen hajoat ,
katoat ajatuksistain

päivät vievät yhä kauemmaksi, jokin katkeaa
erilleen, aika vie, ja silti muistan sanasi tuulessa
ja sen tien, jolle sanasi vie.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti