Tulee mieleen kauniit kesäpäivät ne joina lapsena kirmasi ilosta hehkuen, seikkaili kukkien seassa ja vaelsi viileän metsään kuusten lomaan kiville istumaan.
Kakkaroita jotka rakastaa tai ei rakasta,
Ne terälehdin kaikkea lupaa, iloisin kasvoin taivaita kurkottaa
Hellien sävyjen herkkäkudelma, kesän vehreydessä silmiin sävelmän luo
Orvokit onnistuvat ilostuttamaan kaikki erivärein noustessaan kukkimaan
Voin nähdä linnunpoikasten pomppivan yksin vastaan, mutta mieluummin katselen yksinäistä kukkijaa
Metsän mansikat kukkivat ja valkea matto odottaa punastumistaan
Leinikit kultahippuina vihermeressä pinnalle pilkistää
Matka jatkuu, kesää me eletään
