ON tullut taas luettua:
C.S. Lewis Neljä rakkautta - Suosittelen niille jotka haluaa ymmärtää rakkauden lajeista hieman enemmän
Mike Dooley Kuiskauksia kaikkeudesta - Siinä oli mukavia ajatuksia kaikkille, kannattaa kokeilla!
Filosofeista ahmin pienet kirjat nukutus/valvomis lääkkeeksi männä viikolla ja näitä suosittelen lukemaan jo yleissivistävän vaikutuksensa vuoksi.
Sokrates- filosofan marttyyri, Marx ja vapaus, Demokritos"naurava filosofi"
ja sokerina pohjalla luetuista Tony Dunderfeltin- Voimavarana itsetuntemus
Pidin siitä ja sain eniten irti itselleni asioita, joilla ymmärrän itseäni paremmin
Tällä hetkellä lukemisina:
Salla Simukka- Punainen kuin veri (olin kirja esittelyssä Savonlinna salissa, jossa Salla Simukka itse oli esittelemässä kirja sarjansa toista osaa valkoinen kuin lumi, joten jäipä mieleeni että voisin kokeilla.) Tähän mennessä juoni kehittynyt yhä tiiviimmäksi, jännää!
Susan Cain - Hiljaiset- introverttien manifesti (aihe kiinnosti koska olen itse introvertti)
David V.Barrett- Grafologia (Halusin tulkita omaa käsialaani)
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
maanantai 25. marraskuuta 2013
Hyvää yötä ja huomenta! Nyt on jo aika nukkua
Takaisin tähän päivään ja ihanaan auringon paisteeseen! Lumi on pysynyt maassa ja kirjaillut maan timantein, säihkymään ihanaa loistoaan. Loistoa, joka kilpailee tuikinnallaan taivaan tähtien kanssa. Menin kaupungille illaksi katsomaan Nälkäpelin toista osaa: Vihan liekkejä, jotka olen lukenut kirjoina. Olen varma että sain elokuvasta enemmän sen takia irti, vaatteet oli hienoa katseltavaa ja tutkailin kuinka kohtaukset oli toteutettu, vertailin vastasiko kohtaukset mielikuviani. Enkä voi muuta sanoa kuin että tykkäsin. Kirjastolta muuten lähti musiikkia matkaan! On tullut luettua niin paljon että pitää tasapainottaa!
Öitä on ollut mukava päivä!
torstai 21. marraskuuta 2013
Syksyn maistiaisia
 |
| Tie vain jatkuu jatkumistaan, Lauantai aamuna... |
 |
| Syksyn lehtiä, en vaan ymmärtänyt aamuotsikoita |
 |
| Outosukka puussa, epäilyttävä |
 |
| Ihana hetki |
 |
| Syssy tulloo ja perästä talvi |
 |
| Maito- ja appelsiini kiisseliä |
 |
| Syksyn viimeinen perhonen, jonka näin |
 |
| Mädät omenat kärrättiin supien ruuaksi |
 |
| Tyttömäinen iltapala, paketillinen jauhelihaa |
 |
| Jääpala juomassa halloweenin kunniaksi |
 |
| Muffinsseja pikkusiskon kanssa |
 |
| Katottiin Ironman 3:nen |
 |
| Työnnettiin suklaa sulamaan keskelle, hyviä oli! |
 |
| Patakukko, kiehui yli, jämäkkää tavaraa! |
 |
| Joensuun käsityömessuillakin tuli käytyä, kivaa oli |
 |
| Mitähän tuollakin on tehty? |
 |
| Hirvipaistien, sienisalaatti päätyi teeleipään |
 |
| Otin odotellessa yömyssyn |
 |
| ja järjestin teeleivät |
 |
| Patrik pääsi rannalle |
 |
| Ottamaan keinovaloa |
 |
| ja valloittamaan keittiön, toisen pellillisen kypsymistä odotellessa |
 |
| Isänpäivä kakkua |
 |
| Sisällä, mansikkahilloa, ananasmurskaa ja banaaniviipaleita |
 |
| Possut pääsivät vauhtiin |
 |
| Silmät tökin pellillä makaaville possuille, kun muistin |
 |
| Possun palapeli ei onnistunut |
 |
| Pari ensimmäistä melkein kärähti |
 |
| Kookospossut rivissä |
 |
| Ja hyvä päättää näihin kuviin ja tunnelmiin! |
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Voi tuota arvoituksellista aamuhämärää?!
Ah tuota kultakalan sielun elämää, ymmärtämättä ettei pakotie löydy pyörimällä vaan nostamalla katse ylöspäin kohti maljan reunaa, tuota päältä avonaista kohtaa. Hyppäämällä laidan yli pois tuosta malja -elämästä: Johon monet ovat tyytyväisiä, kunhan heidät vain ruokitaan, he ovat tottuneet elämään vedessä hengittämään siinä, eikä tuossa tavassa mitään väärää ole, se on vain tuttua ja turvallista.
On myös meitä joista tuo malja-elämä tuntuu tukehduttavalle, joiden on saatava hengittää ilmaa keuhkoihinsa ja hyppättävä tuntemattomaan. Etsimään, löytämään, kokemaan jotain muuta kuin pelkkä malja jossa pyöriä. Näkemään, saamaan uusia kokemuksia. Hyppy tuntemattomaan voi olla shokeeraavaa, maailma on niin suuri ja olo kuin kala kuivalla maalla, jäämässä jalkoihin ja pölyyntymässä maan tomuun. Sitä vain sätkii ja sätkii, koska ei eviensä ja muotonsa vuoksi ole soveltunut liikkumaan tuossa ympäristössä. -> Olla vain niin väärässä paikassa paikoillaan.
Tuollaisen kyljellään sätkivän kalan, joka on muuntunut hengittämään ilmaa, on muututtava lisää, muututtava uuteen muotoon, sopeuduttuva ja lähdettävä eteenpäin tai kuoltava siihen, niin avuton on kala kuivalla maalla. On etsittävä uudenlaista ravintoa ja toivottava ettei kuole siihen koska koostumus on tuntematon -> On vain selvittävä eteenpäin, löydettävä varjo polttavalta auringolta, on löydettävä lämpö jääkylmässä yössä. On tutkittava omaa sisintään ja muutettava omia elämiseen soveltuvia osia, kasvatettava jalat, kädet, jotain millä pääsee eteenpäin ja opittava käyttämään niitä. Varottava ettei tule syödyksi, sillä aikaa kun opettelee uudenmaailmansa sääntöjä. Mietittävä ja hallittava kenen kanssa kilpakehittää itseään ja mihin se johtaa: Suurenetko kasvinsyöjäksi ja huomaat lihan syöjien kasvavan samaa myötä sinun kasvamisesi mukana, pienenetkö pienenemistäsi? Vai oletko erikoitunut niin paljon ettet enää voi tulla toimeen ilman tuota rintarinnan kasvanutta lajia. Toisen kuolema johtaa toisenkin kuolemaan, ellei pysty taas muuntumaan, nopeasti toiseen muotoon. Elämä muuttaa muotoaan ja se muuttaa kaikkea, tuota elämän liikettä, joka syntyy niin monista vaihtoehdoista ettei niitä pysty ymmärtämään. Voi valita jotain ja sulkee samalla hetkellä muut vaihtoehdot pois, ei tällä hetkellä käytettäväksi, kun taas ei tee valintaa jää paikoilleen (tylsistyy ja kuolee taas).
Elämän tarkoitus on lisääntyminen, jakautuminen, se on rakennettu jokaiseen elävään olentoon, jokin tapa tuottaa jälkeläisiä, pysyä elossa, jollakin tapaa, muuntua ympäristöönsä. Kasvaa kasvamistaan, kunnes lakipiste ylitetään ja kanta harvenee. Yleensä tautien, kuivuuden, jonkin mullistuksen takia. Jokaisella lopussa on kuolema, päättyminen, loppuminen kehossa jossa elää. Elämän sammumista, jotain mitä kukin pohtikoon itse omalla kohdallaan.
Ihminen pystyy muokkaamaan ympäristöään, onko se ympäristöllemme hyväksi? Onko se meille hyväksi? Olemmeko muuttuneet niin että pysymme mukana muuttamassamme maailmassa? Miksi emme puutu asioihin, jotka ovat menossa silmiemme edessä päin mäntyä? Onko liiallinen informaatio tulva taltuttanut aivojemme kyvyn ajatella? tietoa tiedon perään syydetään verkko kalvoillemme, mikä jää mieleemme ja mitä informaatiota oikeasti tarvitsemme? Mitä tietoa tarvitsemme ja miksi?
Kuinka kierrätämme tehokkaammin? Kuinka jäähdytämme maapalloa? Kuinka saamme enemmän vähemmällä? Kuinka saadaan tarvikkeet vähin kuljetuksin asiakkaille? Kuinka elvytetään maapalloa?
Tarvitaan tekoja, meidän yksittäisten ihmisten tekoja. Minun ja sinun tekoja, pieniä ja suuria. Tekoja niitä tarvitaan, nyt tarvitaan toteutuksia, rohkeutta ja hyppyjä tuntemattomaan. Tarvitaan selkeitä muutoksia ja toimintaa.
On myös meitä joista tuo malja-elämä tuntuu tukehduttavalle, joiden on saatava hengittää ilmaa keuhkoihinsa ja hyppättävä tuntemattomaan. Etsimään, löytämään, kokemaan jotain muuta kuin pelkkä malja jossa pyöriä. Näkemään, saamaan uusia kokemuksia. Hyppy tuntemattomaan voi olla shokeeraavaa, maailma on niin suuri ja olo kuin kala kuivalla maalla, jäämässä jalkoihin ja pölyyntymässä maan tomuun. Sitä vain sätkii ja sätkii, koska ei eviensä ja muotonsa vuoksi ole soveltunut liikkumaan tuossa ympäristössä. -> Olla vain niin väärässä paikassa paikoillaan.
Tuollaisen kyljellään sätkivän kalan, joka on muuntunut hengittämään ilmaa, on muututtava lisää, muututtava uuteen muotoon, sopeuduttuva ja lähdettävä eteenpäin tai kuoltava siihen, niin avuton on kala kuivalla maalla. On etsittävä uudenlaista ravintoa ja toivottava ettei kuole siihen koska koostumus on tuntematon -> On vain selvittävä eteenpäin, löydettävä varjo polttavalta auringolta, on löydettävä lämpö jääkylmässä yössä. On tutkittava omaa sisintään ja muutettava omia elämiseen soveltuvia osia, kasvatettava jalat, kädet, jotain millä pääsee eteenpäin ja opittava käyttämään niitä. Varottava ettei tule syödyksi, sillä aikaa kun opettelee uudenmaailmansa sääntöjä. Mietittävä ja hallittava kenen kanssa kilpakehittää itseään ja mihin se johtaa: Suurenetko kasvinsyöjäksi ja huomaat lihan syöjien kasvavan samaa myötä sinun kasvamisesi mukana, pienenetkö pienenemistäsi? Vai oletko erikoitunut niin paljon ettet enää voi tulla toimeen ilman tuota rintarinnan kasvanutta lajia. Toisen kuolema johtaa toisenkin kuolemaan, ellei pysty taas muuntumaan, nopeasti toiseen muotoon. Elämä muuttaa muotoaan ja se muuttaa kaikkea, tuota elämän liikettä, joka syntyy niin monista vaihtoehdoista ettei niitä pysty ymmärtämään. Voi valita jotain ja sulkee samalla hetkellä muut vaihtoehdot pois, ei tällä hetkellä käytettäväksi, kun taas ei tee valintaa jää paikoilleen (tylsistyy ja kuolee taas).
Elämän tarkoitus on lisääntyminen, jakautuminen, se on rakennettu jokaiseen elävään olentoon, jokin tapa tuottaa jälkeläisiä, pysyä elossa, jollakin tapaa, muuntua ympäristöönsä. Kasvaa kasvamistaan, kunnes lakipiste ylitetään ja kanta harvenee. Yleensä tautien, kuivuuden, jonkin mullistuksen takia. Jokaisella lopussa on kuolema, päättyminen, loppuminen kehossa jossa elää. Elämän sammumista, jotain mitä kukin pohtikoon itse omalla kohdallaan.
Ihminen pystyy muokkaamaan ympäristöään, onko se ympäristöllemme hyväksi? Onko se meille hyväksi? Olemmeko muuttuneet niin että pysymme mukana muuttamassamme maailmassa? Miksi emme puutu asioihin, jotka ovat menossa silmiemme edessä päin mäntyä? Onko liiallinen informaatio tulva taltuttanut aivojemme kyvyn ajatella? tietoa tiedon perään syydetään verkko kalvoillemme, mikä jää mieleemme ja mitä informaatiota oikeasti tarvitsemme? Mitä tietoa tarvitsemme ja miksi?
Kuinka kierrätämme tehokkaammin? Kuinka jäähdytämme maapalloa? Kuinka saamme enemmän vähemmällä? Kuinka saadaan tarvikkeet vähin kuljetuksin asiakkaille? Kuinka elvytetään maapalloa?
Tarvitaan tekoja, meidän yksittäisten ihmisten tekoja. Minun ja sinun tekoja, pieniä ja suuria. Tekoja niitä tarvitaan, nyt tarvitaan toteutuksia, rohkeutta ja hyppyjä tuntemattomaan. Tarvitaan selkeitä muutoksia ja toimintaa.
torstai 5. syyskuuta 2013
Aamuilua
 | ||
| Auringonkultaa metsän keskellä, kuvastuneena vedenpinnalla |
 |
| Menin aamukävelyllä metsään ja pururadalle |
 |
| Löysin hienoja luonnon töitä kuten hämähäkin seittejä |
 |
| Mietin ketkä kaikki ovat täällä kävelleet? |
 |
| Piti katsoa minne kävelee ettei kastele kenkiään :) kävelin kuusten juurilla! |
 |
| Löysin myös ihmisten jälkeensä jättämää tavaraa, ihan kummallisista paikoista |
 |
| Jännää miten lohkareet ovat toistensa vierillä ja valo paistaa läpi |
 |
| Näen metsän puilta |
 |
| Kallion sammalpeitteisiä muotoja |
 |
| Yli valottunut sieni ja hämähäkin seittiä alemman kuvan juurikko muodostelmasta |
 |
| lennokkaita juuria |
 |
| Aurinkoinen polku |
 |
| Syksy |
 |
| Tuolta vielä nousee jotain... ehkä sammakko tai itikka! |
 |
| Tuli olo että olen sademetsässä |
 |
| Jännästi kuvastui puiden varjot |
 |
| Ihania saniaisia |
 |
| Hassuja kantoja |
 |
| Teki mieli hakea kumpparit ja upottaa jalka tuonne, ehkä ensikerralla! |
 |
| Kuvassa on jotain runollisen kaunista |
 |
| Tälläinen Aamuilu tänään |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)